Pohjolan Polkuja: Seikkailu, joka vie sinut syvälle Pohjolaan, eikä päästä irti!

2.huhtikuuta 2024, Outokummun kirjasto muuttuu portiksi toiseen maailmaan. ”Pohjolan Polkuja” haastaa sinut astumaan polulle, joka vie sinut syvälle metsiemme sydämeen, missä luonnon kauneus ja sen pienet sekä suuret ihmeet tanssivat yhdessä.

Luontokuvaus on ollut rakas harrastukseni siitä lähtien, kun tartuin ensimmäisen kerran kameraan vuonna 2008. Hypätessäni suoraan syvään päähän yökuvauksen maailmaan, jouduin päivittämään kalustoni melko pian täysikennoiseen runkoon ja valovoimaiseen objektiiviin. Aloitin kuvaamalla yöllisiä maisemia ja pikkuhiljaa myös eläimet alkoivat kiehtoa. Luontokuvaajana liikun melko vaatimattomalla kalustolla ja vähäisellä taloudellisella panostuksella; käytössäni on vanha, äänekäs runko ja halpa zoom-objektiivi, lisävarusteita ei juurikaan ole. Kojuöitä olen hankkinut melko niukasti, sillä yön hinta on kova. Panostukseni on siis vaatimaton verrattuna alan kärkinimiin, mutta suurin anti on tullut kuvausreissuista – niiden tuomasta sosiaalisuudesta, kokemuksista ja oppimisesta sekä lajikohtaisesta perehtymisestä että ylipäätään oman luontosuhteen rakentamisesta. Olen saanut tutustua eläimiin, joita kutsutaan ”karhuksi” tai ”haukaksi”, ja ilokseni olen saanut todeta, kuinka yksilöllisiä, persoonallisia, ilmeikkäitä ja huumorintajuisia nämä eläimet ovat.

Toivon, että näyttelyni ja kuvani kannustavat kaikkia lähtemään omille seikkailuilleen, joko kameran kanssa tai ilman. Suurella vaivalla ja pienellä rahalla saa silti aikaan paljon.

Koivuista, kolhuista ja kamerasta - tarinat kuvien takana

Kuten jokainen luontokuvaaja tietää, kuvien takana on aina seikkailu, kokemus ja kymmenien – jopa satojen – tuntien työ. Vuosien haave revontulista tunturissa näytti kolmannen pohjoisen reissun aikaan toteutuvan. Aikaikkuna onnistumiselle oli jälleen pieni, muttei toivoton. Retkeen oli tällä kertaa varattu viikko.

Kohtalo koivun muodossa

Asettauduttuamme Sallaan ja kohtalon ivan sanelemana, katsoin revontulipäivityksiä Pohjois-Karjalasta, sillä koko Pohjois-Lappi oli pilvessä. Joten tein suunnitelmia tulevalle viikolle. Tottahan tunturissa myös päiväsaikaan tulisi käydä – se on melkein pakollista sopivien kuvauslokaatioiden etsimiseksi ja huvittelun vuoksi. Yksi väärä päätös kuitenkin käänsi tulevan viikon suunnan täysin, kun laskin yhteen kolmesta koivusta ja sain takaraivooni niin kovan iskun, että rinnepartio katsoi parhaaksi tutkituttaa tällin. Tämän seurauksena sain kyydin tunturista alas ja jatkokyydin Rovaniemen keskussairaalaan. Onneksi murtumia ei löytynyt, mutta oli jo selvää, että kaikki liikkuminen ja kuvaaminen olisi liian tuskallista. Onni onnettomuudessa kuvien kannalta oli kuitenkin se, että ehdin käydä kerran pikaisen reissun tunturiin, josta yksi kuva on nähtävillä näyttelyssä.

Kuhmon kojut ja kantamusten kirous

Tämä on kertomus näyttelyn menestyneimmästä kuvasta, tarina susikuvasta, joka valloitti sydämet ja pokkasi pronssia.

Susien kuvaaminen oli – ja on edelleen – unelmani. Kaikki alkoi, kun varasin itselleni kuvauskojun Kuhmosta. Lähdin matkaan reippain mielin, valmistautumatta asiaan kuten spontaanin matkailijan kuuluukin. Mukanani oli salamipitsa, jota en uskaltanut koko yönä syödä, sekä uusi hieno objektiivi, johon en ollut ennättänyt perehtyä. Matka kojulle osoittautui odotettua raskaammaksi. Opas oli kuin savusumu; näkyi silloin tällöin, mutta enimmäkseen vain katosi näköpiiristä. Minä? Yritin pysyä perässä parhaani mukaan, raskaan kamerakaluston ja omien ylimääräisten kantamusteni kanssa.

Hauisvoimin kohti susikuvaa

Perille päästyäni huomasin unohtaneeni sopivan kuulapään. Siinä minä olin, valmiina kannattelemaan 600mm objektiivia läpi yön, kuusisataamiljoonaa itikkaa seuranani. Pimeyden keskellä, tuo pohjolan salaperäinen ja vihattu eläin katsoi minua läpi tupasvillojen, haisteli kaikessa rauhassa villan päätä ja katosi takaisin pimeyteen yhtä hiljaa kuin oli saapunutkin. Hetki antoi tarkalleen sen, mitä olin hakenut: kuvan ja upean, mutta raskaan kokemuksen.

Koju yön jälkeen jatkoin matkaani Rukajärventietä kohti uusia seikkailuja, maitovalasretkelle, mutta se on jo aivan uusi tarina.